Ensin olin ihan riemuissani, et joo mennään seiskalta sinne ja ostetaan jotain hyvää ja venataan leffan alkamista. Sit muistin, että mulla on JUMALAUTA huomenna aamulla 7.10 verikokeet Jorvissa ja 12h en saa syödä mitään ja vaan vettä saa juoda. Iski kuulkaa niin kova vitutus, et ei mitään rajaa..........
Musta kuulkaa tuntuu, et ku oon ruvennu mittailemaan verensokereita ja laittamaan insuliineja ihan kunnolla, ni mun elämästä on tullu tasapainosempaa. Sinäänsä se on jees, mut toisaalta en haluis tylsistyttää teitä ja olis kiva, jos fiilikset olis sitä luokkaa, ku ne oli. Siis silleen, et ku oon ilonen, ni oon ylitsepursuavan ilonen ja näin. Se sana jota etin on vissiin ääripää. Miks tää kuulostaa ihan paskalta?
Nyt on kai ihan turvallista sanoa, et mua vituttaa niin paljon, et voisin alkaa itkemään. Oon vasta varannu liput, ni sen varauksenhan pystyy perumaan. Ja voisin ehdottaa, et mentäis huomenna leffaan, koska ei meillä sillonkaan oo mitään.
Eilen kävin tapaamassa mun faijaa sen duunipaikalla. En oo tänne blogiin sitä vuodattanu, mut siis pelkäsin, et mitä mun faija ajattelee, ku se ei lähettäny mulle neljään vuorokauteen edes normaalia hyvänyönviestiä sen jälkeen, ku olin pyytäny sitä lukemaan mun blogista erään tietyn postauksen. Halusin sen nimittäin tietävän, et mitä mä käyn henkisesti läpi. No se oli lukenu sen, sulatellu asiaa ja pyys, et nähtäis keskiviikkona... Matikan opiskelun merkeissä -_-
Me keskustellaan aina, AINA opiskelusta! Ei ikinä mistään muusta!!! Mä ihan oikeesti oon ajatellu, et isiä ei varmaan vois vähempää kiinostaa mun henkinen hyvinvointi, kunhan tulee hyviä arvosanoja ja kunhan mä menestyn!
I'm so fucking sick of it!!
Vasta mautossa, ku heitin isin himaan (ja kun se makso mulle tankillisen dieseliä) me saatiin pari sanaa vaihdettua siitä postauksesta, koska mä ihan väkisin pidin sitä aihetta siinä ilmassa, ku isi koitti puhua jostain muusta. Painotin sille, et kuinka tärkeitä ne viikot isin luona on mun henkiselle jaksamiselle. Samalla vedin taas siihen sen, kuinka henkinen hyvinvointi vaikuttaa ihan suoraan koulunkäyntiin. Yllättävää kyllä ei siltä paljon mitään kommenttia tullu siihenkään.
Sit jätin sen siihen niiden talon pihalle ja se totes, että "oli kiva nähä". C'moon! Joo oli munki mielestä kiva nähä, mut ei niinku sit mitään muuta. Joo ihan sama.
Onks kellään muulla samanlaista tilannetta, vai oonko yksin tän asian kanssa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti